miten Mamabreikki syntyi?

Minusta ei koskaan pitänyt tulla äitiä.

Se ei tuntunut erityisen mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Itse asiassa pitkän aikaa näytti siltä, että elän onnellisena sinkkunaisena yksiössäni. Sain valtavasti merkitystä elämääni työstä, ystävistä ja matkustelusta. Suurin intohimoni oli ihmismielen toiminnan ymmärtäminen.

Tapasin puolisoni joulukuussa 2012. Kun olin toisilla treffeillä tulevan aviomieheni kanssa, hän ilmoitti, ettei aio enää hankkia lapsia. Minä totesin, etten niitä koskaan tule tekemään. Löimme hynttyyt yhteen.

Kahdeksan kuukautta myöhemmin ajoimme umpirakastuneina kiemuraisella rantatiellä Kaliforniassa. Ajattelin, että tämä hetki vieraalla mantereella korkean vuorenrinteen ja syvän pudotuksen välillä olisi paras paikka tiputtaa pommi: halusin sittenkin lapsen.

Tuosta keskustelusta tähän päivään on kuljettu pitkä matka. Se on ollut yhtä mutkainen kuin serpentiinitie San Franciscon ja Los Angelesin välissä. Se on ollut myös yhtä henkeäsalpaava ja käänteentekevä. Kaunis ja ikimuistoinen.

 

Tänään

olen kahden pienen pojan äiti, ja odotan kolmatta syntyväksi syksyllä 2019. Esikoiseni opetti minut rakastamaan äitiyttä. Jo raskaus oli helppo. Hehkuin ja nautin täydet 42 viikkoa. Vauva oli hyväntuulinen ja tyytyväinen. Nukuimme koko perhe kunnon yöunia ja pitkät päiväunet. Olin äitien tapaamisissa hiljaa, koska en kehdannut kertoa, miten helppoa vauva-arkeni oli.

Toinen lapseni opetti minulle, miten vahva äidinrakkaus on. Kipuilin läpi raskauden. Synnytys sentään oli täyden kympin kokemus. Vauva reagoi koko kehollaan johonkin, mistä ei ollut tietoa. Juoksimme eri asiantuntijoilla ja elin puoli vuotta lähinnä veteen keitetyllä riisipuurolla. Kuopukseni oli vaikeuksistaan huolimatta niin urhea, että minunkin täytyi olla.

Kuudessa vuodessa tapahtunut muutos citysinkusta uusperheen äidiksi ei ole ollut kivuton. Olin hukassa monta kertaa.

Yritin sovittaa äitiyden tuomia muutoksia elämääni päästämättä irti mistään vanhasta. Epäonnistuin, ihmettelin ja petyin.

 

Etsin pitkään paikkaa, jossa saisin prosessoida

tätä erityistä muutosta nimeltä äitiys. Koska sellaista ei löytynyt, aloin käyttää omaa ammattitaitoani oman elämäni ohjaamisessa. Jaoin ajatuksia ja vauva-arkeen sopivia harjoituksia myös muiden äitien kanssa.

Idea Mamabreikistä alkoi itää.

Nykyään saan yhdistää intohimoni ja työuralla kerätyn asiantuntijuuteni. Mielen voiman ja äitiyden. Valmennan äidiksi tulevia ja äitinä olevia siinä muutoksessa, jonka raskaus ja vauvavuosi naiselle tuo.

Mamabreikin perustin kaikille avoimeksi mielen voimaantumisen palveluksi. Verkossa toimivaksi yhteisöksi, jossa äideillä ja äidiksi tulevilla on mahdollisuus pysähtyä oman elämän äärelle.

Haluan tarjota inspiraatiota ja vauvavuoteen sopivia vaihtoehtoja niihin kysymyksiin ja solmukohtiin, joita äidit kohtaavat. Haluan auttaa naisia voimaan hyvin ja elämään itselle hyvää elämää läpi raskauden ja vauva-ajat. Silloin mieli ja keho ovat ehkä suuremmassa muutoksessa kuin koskaan.

Vanhaa sanontaa uudelleenmuotoillen voisi sanoa, että elän niinkuin valmennan. Suhtaudun itseeni ja elämääni arvostaen ja kunnioituksella. Käytän mielen voimia vahvasti ja lempeästi. Välillä onnistun, usein myös haparoin.

Uskon, että aina on vaihtoehtoja, eikä yksin tarvitse pärjätä.

Lapsiltani olen oppinut näkemään tavallisuudessa taikaa ja arjen hetkissä aitoutta. He ovat kaksi tärkeintä valmentajaani.

Toivon sinulle voimauttavia ja innostavia hetkiä Mamabreikki-sivustolla.

Karoliina Beckman

Tapaamisiin myös Mamabreikki-somessa!

Karoliina_Beckman_Mamabreikki.jpg