miten Mamabreikki syntyi?
Minusta ei koskaan pitänyt tulla äitiä.
Se ei tuntunut erityisen mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Itse asiassa pitkän aikaa näytti siltä, että elän onnellisena sinkkunaisena yksiössäni. Sain valtavasti merkitystä elämääni työstä, ystävistä ja matkustelusta. Suurin intohimoni oli ihmismielen toiminnan ymmärtäminen.
Tapasin puolisoni joulukuussa 2012. Kun olin toisilla treffeillä tulevan aviomieheni kanssa, hän ilmoitti, ettei aio enää hankkia lapsia. Minä totesin, etten niitä koskaan tule tekemään. Löimme hynttyyt yhteen.
Kahdeksan kuukautta myöhemmin ajoimme umpirakastuneina kiemuraisella rantatiellä Kaliforniassa. Ajattelin, että tämä hetki vieraalla mantereella korkean vuorenrinteen ja syvän pudotuksen välillä olisi paras paikka tiputtaa pommi: halusin sittenkin lapsen.
Tuosta keskustelusta tähän päivään on kuljettu pitkä matka. Se on ollut yhtä mutkainen kuin serpentiinitie San Franciscon ja Los Angelesin välissä. Se on ollut myös yhtä henkeäsalpaava ja käänteentekevä. Kaunis ja ikimuistoinen.
Tänään
olen kolmen pienen lapsen äiti. Esikoiseni opetti minut rakastamaan äitiyttä. Jo raskaus oli helppo. Hehkuin ja nautin täydet 42 viikkoa. Vauva oli hyväntuulinen ja tyytyväinen. Nukuimme koko perhe kunnon yöunia ja pitkät päiväunet. Olin äitien tapaamisissa hiljaa, koska en kehdannut kertoa, miten helppoa vauva-arkeni oli.
Toinen lapseni opetti minulle, miten vahva äidinrakkaus on. Kipuilin läpi raskauden. Synnytys sentään oli täyden kympin kokemus. Vauva reagoi koko kehollaan johonkin, mistä ei ollut tietoa. Juoksimme eri asiantuntijoilla ja elin puoli vuotta lähinnä veteen keitetyllä riisipuurolla. Toinen lapseni oli vaikeuksistaan huolimatta niin urhea, että minunkin täytyi olla.
Kolmas lapseni laittoi kaiken uusiksi juuri, kun luulin tietäväni kuka olin ja mitä halusin. Äitinä, naisena, puolisona ja työelämässä. Jälkikäteen osaan arvostaa hänen tarjoamiaan elämänoppeja ja ajattelen, että kuopukseni tarjosi minulle rohkeuden lahjan.
Seitsemässä vuodessa tapahtunut muutos citysinkusta uusperheen äidiksi ei ole ollut kivuton. Olin hukassa monta kertaa.
Yritin sovittaa äitiyden tuomia muutoksia elämääni päästämättä irti mistään vanhasta. Epäonnistuin, ihmettelin ja petyin.
Etsin pitkään paikkaa, jossa saisin prosessoida
tätä erityistä muutosta nimeltä äitiys. Koska sellaista ei löytynyt, aloin käyttää omaa ammattitaitoani oman elämäni ohjaamisessa. Jaoin ajatuksia ja vauva-arkeen sopivia harjoituksia myös muiden äitien kanssa.
Idea Mamabreikistä alkoi itää.
Nykyään saan yhdistää intohimoni ja työuralla kerätyn asiantuntijuuteni. Mielen voiman ja äitiyden. Valmennan äidiksi tulevia ja äitinä olevia siinä muutoksessa, jonka raskaus, vauva-aika ja vanhemmuus naiselle tuo.
Mamabreikin perustin kaikille avoimeksi mielen voimaantumisen palveluksi. Verkossa toimivaksi yhteisöksi, jossa äideillä ja äidiksi tulevilla on mahdollisuus pysähtyä oman elämän äärelle.
Haluan yhdessä tiimini kanssa tarjota inspiraatiota ja helppoja valmennusvaihtoehtoja niihin kysymyksiin ja solmukohtiin, joita vanhemmat kohtaavat. Haluamme auttaa vanhempia voimaan hyvin ja elämään itselle hyvää elämää läpi raskaudet ja ruuhkavuodet. Silloin koko elämä on ehkä suuremmassa muutoksessa kuin koskaan.
Haluamme sanoa sinulle, että aina on vaihtoehtoja, eikä yksin tarvitse pärjätä.
Toivon sinulle voimauttavia ja innostavia hetkiä Mamabreikin parissa!
Karoliina Beckman
Tapaamisiin myös Mamabreikki-somessa!
