Voiko yksi taito pelastaa parisuhteen vuorovaikutusongelmat?

Vuorovaikutus, tuo parisuhteen ikuisuusongelma.

Kun toinen ei puhu. Ja kun toinen puhuu liikaa, ja vielä väärällä tavalla. Tai ehkä teillä on taipumus sivaltaa sanan säilällä arkaan kohtaan - touché! Mutta anteeksi on silti vaikea pyytää.

Kuulostaako tutulta?

Arjessa, jossa päiviä sumentavat unettomat yöt ja soraääniä aiheuttaa työn ja perheen mahdottomalta tuntuva yhtälö, nousevat vuorovaikutuksen haasteet isommiksi kuin ennen. Epätoivon hetkinä pakkaat mielessäsi muuttolaatikoita ja mietit, että eipä tarvitse enää ikinä kärsiä tästä keskustelukulttuurin toimimattomuudesta.

Mutta ei se ihan niin mene. Ensiksikin, ero ei poista vanhempien välistä vuorovaikutustarvetta. Toiseksi, ymmärrykseen saattaa olla helpompikin tie. Taito, joka teillä on jo joskus parisuhteessanne ollut. Taito, jonka kuka tahansa voi oppia.

Se on sallivan ja hyväksyvän kuuntelun taito.

YMMÄRRYS LISÄÄNTYY JA SOLMUT AUKEAVAT

Jos haluat parantaa parisuhdetyytyväisyyttä, kuuntelemista kannattaa harjoitella. Kun opitte kuuntelemaan molemmat toisenne hyväksyen, vahvistatte parisuhteessa vallitsevaa kunnioitusta ja luottamusta. Kokemus hyväksytyksi tulemisesta lisää avoimuutta ja käsinkosketeltava kireys katoaa kodin ilmapiirin muuttuessa myönteiseksi.

Kuuntelemisen taito ei poista olemassa olevia ongelmia. Yöt voivat jatkua yhtä lailla katkonaisesti ja aikataulupalapeli työn ja perheen yhteensovittamisessa on yhä levällään.

Mutta kun kuuntelet toista ja tulet kuulluksi, ei keskusteluissa tarvitse hyökätä toisen sanoja vastaan tai nostaa itselle panssareita suojaksi. Olemassa olevan hyväksyminen auttaa näkemään tilanteen moninaisuuden ja helpottaa arjen ongelmien ratkaisua.

Kaikkiin ongelmiin ei aina löydy ratkaisua, eikä oikeastaan edes tarvitse löytyä. Kun keskustelu on avointa ja sallivaa, jo kokemus kuulluksi tulemisen tunteesta ja ymmärryksen lisääntymisestä lisäävät parisuhdetyytyväisyyttä.

KAKSI KORVAA, YKSI SUU

Sinun ei siis tarvitse muuta kuin kuunnella. Ihanan helppoa, eikö? Kun ihmiselle on suotu kaksi korvaa ja vain yksi suu, voisi ajatella tuon taidon olevan kuin luotu meille. Mutta ei, yleensä suu käy enemmän kuin korvat kuulevat.

Kuunteleminen vaatiikin tietoista valintaa, tahtoa ja päätöstä kuunnella. Kuuntelijana päätät olla hiljaa, kun toinen puhuu. Hyväksyvän kuuntelun erityisyys on siinä, että valitset olla neuvomatta tai asettamatta toisen sanoja kriittisen luupin alle.

Kuuntelijan läsnä oleva hiljaisuus ja hyväksyntä tekevät vuorovaikutuksesta poikkeuksellista. Sillä liian harvoin saamme kokea kuulluksi tulemisen tunteen. Ja vieläpä sallivassa ilmapiirissä ilman vastavuoroista kommenttia.

SISÄINEN RAUHA SALLII HILJAISUUDEN

Itse kuuntelemisen taito ei välttämättä ole se vaikein rasti tässä parisuhdetaidossa. Usein isompi työ tapahtuu jo ennen yhtään ääneen lausuttua sanaa. Hyväksyvä ja salliva kuunteleminen vaatii rauhan tilaa kuuntelijassa itsessään.

Rauhan tila ei tarkoita, etteikö toisen sanat aiheuttaisi tunteita. Kuuntelemisen tilassa tunteet saavat tulla, mutta ne eivät hajota keskittymiskykyäsi toisen sanomaan.

Jos olet sisäisesti epätasapainossa ja sisuskaluja myllertää liikaa, on vaikea vain kuunnella toista. Kuunteleminen on näennäistä, kun todellisuudessa mieli puhuu niin lujaa, etteivät toisen sanat voi edes tulla täysin kuulluiksi.

Toisen kuuntelemisen sijaan kuuntelet omia argumenttejasi, jotka luot nopeasti tehtyjen tulkintojen tai ylimalkaisen havainnoinnin perusteella. Pitkässä parisuhteessa aidon kuulemisen haasteeksi voivat nousta myös ennakko-oletukset ja vanhat mielikuvat. Kuulet mielessäsi menneitä keskusteluja, et sitä puhetta, jota toinen juuri nyt kertoo.

KUUNTELE, ÄLÄ KILPAILE

Mistä sitten tietää, että olisi syytä muuttaa parisuhteessa vallitsevaa kuuntelun kulttuuria?

Vuorovaikutus, jossa kuuntelu on näennäistä muistuttaa tennisottelua. Keskustelu on kuin verkon yli lyötävä pallo. Toisen sanat saavat aikaan tarpeen lyödä pallo mahdollisimman kovaa ja tarkasti niin vaikeaan paikkaan, ettei toinen voi osua siihen. Haluat voittaa pisteen toiselta, todennäköisesti koko erän ja ottelun. Jos koet olevasi tuomittu häviämään tai toinen pelaa mielestäsi epäreiluilla säännöillä, haluat ehkä luovuttaa ja poistua pelikentältä.

Siinä vaiheessa kun vuorovaikutus muuttuu tennismatsiksi, on kuunteleminen jo loppunut. Mietit vastausta, jonka palautat pallona toiselle puolelle kenttää. Asetelmassa toinen on voittaja, toinen häviäjä. Keskeytät hiljaisuuden mielipiteelläsi, tunnevyörylläsi tai ihan vain pyynnöllä, ettei asiasta puhuttaisi nyt ääneen.

Himoitset voittoa tai luovutat.

PALAA SUHTEENNE ALKUHUUMAAN

Jos kuuntelun taito on tähän mennessä kuulostanut vaikealta, sen ei tarvitse olla sitä. Olet nimittäin osannut tuon taidon jo aiemmin parisuhteenne aikana. Silloin, kun tutustuit toiseen. Kun elitte rakkauden alkuhuumaa.

Parisuhteen alussa rakkauden kohteesta haluaa tietää ja kokea kaiken. Olet ollut tuolloin tietoisesti läsnä ja kuunnellut toista. Vastarakastuneena ei ole tarvetta kritisoida tai keskeyttää. Olet ihaillen hyväksynyt toisen sellaisena, kuin hän on.

Vaikka alkuhuumaan ei ole paluuta, kuuntelun taitoon on. Aloita sisimpäsi rauhoittamisesta. Kun opit luomaan kuuntelemiselle otollisen tilan, päätä tietoisesti hyväksyä toinen. Salli sanat ja sanoma, joita kumppanisi kertoo.

Sallivan kuuntelemisen tuoma palkinto teille molemmille on ehkä arvokkainta, mitä parisuhteessa voitte saada. Tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olet, siinä rakkauden syvin olemus.

***

Psst. Yhdistä seuraavaan harjoitukseen tämä treffi-idea ja tuplaat myönteiset vaikutukset.

 
mamabreikki_harjoitus_suhteet.png
 

Voitte tehdä kuunteluharjoituksen jostain valitsemastanne teemasta tai etukäteen aihetta rajaamatta. Molempia kannattaa kokeilla.

Ottakaa harjoitukseen mukaan esine, jota puhuja pitää kädessään koko puheenvuoronsa ajan. Se muistuttaa molempia siitä, kummalla on aika puhua.

Kuuntelija antaa toisen puhua vapaasti. Välillä puhuja saa pitää taukoja ja olla hiljaa. Nuo hiljaiset hetketkin ovat tärkeä osa puheenvuoroa, sillä niiden aikana toinen jäsentelee sanoja ja ajatuksia päässään.

Kuuntelijan tehtävä on kuunnella ja opetella toisen sanojen hyväksyntää. Hän ei keskeytä tai kritisoi.

Aluksi voi olla tarpeellista harjoitella vain oman sisäisen rauhan ylläpitämistä. Älä soimaa itseäsi, jos se ei heti onnistu. Anna toisen puhua uudestaan ja kokeile, miten sisäinen rauha löytyy toisella ja kolmannella kerralla.

Älkää käyttäkö hyväksyvän kuuntelun harjoitusta väärin. Puhuja ei saa tarkoituksellisesti loukata eikä kuuntelija saa hiljaisuudesta käsin luoda hetkeen halveksuntaa.

Se, että harjoittelette sallivaa ja hyväksyvää kuuntelemista, on rakkauden osoitus molemmilta. Sekä puhujalta että kuuntelijalta. Vaikka aiheet voivat olla vaikeita, antakaa rakkauden olla hyväksynnän ja sallivuuden eteenpäin vievä voima.